Vauhti on kova!


Kello on piirun vaille kaksi yöllä ja äitee istuu koneella. On menossa pyykkisavotta. Tätä savottaa tehdään lähes päivittäin. Pesin ainakin 8 koneellista pyykkiä ja nyt viikkailen puhtaita, kun lapset nukkuu. Mies pisti keittiön kuntoon ja paineli kanssa pehkuihin. Ehkä itsekin pitäisi. On aikainen herätys huomenna töihin, ja nanny tulee jo kasin pintaan. Pitkiä päiviä ens viikolla, koska olen seuraavan poissa. Lähdetään miehen ja tuttavapariskunnan kanssa Gran Canarialle viikoksi. Lapset jää isovanhempien hellään huomaan. Vuorotellen ovat meidän porukoiden ja mieheni vanhempien kanssa täällä meillä. Kerrassaan mahtavaa, että saa apua silloin, kun sitä tarvitsee. Kuinka kiitollinen sitä voikaan olla, että lapsilla on raskastavia ihmisiä ympärillä. 🙂

Mutta nyt nukkumaan, palaan tänne vielä myöhemmin uudelleen kertomaan tyttöjenkin kuulumisia. 🙂

Kategoria(t): Uncategorized

Elämä – mihin menet?


Mihin tää aika kiitää?

Yhtäkkiä huomaan, että tytöt on kohta 1,5 vuotta. Onneksi olen muistuttanut itseäni nauttimaan heidän kanssaan olostapäivittäin – myös niinä hetkinä, kun tekisi mieli työntää pää p**sees**n ja itkeä itsensä uneen iltaisin. Onneksi näitä ei ole kovin montaa lopulta ollut, koska meillä on ollut melko helpot viimeiset kuusi kuukautta. Myös osittainen työhönpaluu on auttanut rentoutumaan: duunissa kukaan ei tule huutamaan naamalle mielenosoituksellisesti eikä kusase/kakkaa kintuille.

Oltiin viime viikolla ensimmäistä kertaa tyttöjen ja mieheni kanssa ulkomailla. täräytettiin täältä Tampereelta suoraan Bremeniin ja sieltä junalla Hampuriin. Jaa miksi Saksaan? No, miksi ei? Olen asunut useamman kuukauden Hampurissa aikoinani ja pidin eloisasta Pohjois-Saksan tunnelmasta. Ihana paikka! Meille sattui vielä lämmin ja kaunis neljä päivää, suosittelen lämpimästä! Etenkin Bremeniin on helppo mennä jos sattuu asumaan Pirkanmaalla. Kotoa Bremenin kirkolle n. 2,5 h sisältäen matkat ei paha. Varattiin Saksan reissu yksi tylsä sunnuntaipäivä. Olin googletellut taas perinteeksi muodostunutta ”lapsiperhe+  tekemistä + sunnuntai + pirkanmaa” -komboa, eikä mitään järkevää taaskaan tarttunut haaviin. Päädyin sattumalta erääseen blogiin, jossa perhe oli matkustanut lasten kanssa Saksaan ja näin ollen päätettiin, että mekin mennään! Hyvä, että lähdettiin. Jaksaa pingottaa joulukuuhun asti, kun päästään oikeasti lomalle viikoksi miehen kanssa kahdestaan. 🙂

Nyt on välillä pistettävä verkkokalvot piiloon ja nukuttava hetkeinen. Huomenna on tärkeä paltsu Helsingissä aikaisin aamulla ja pitää herätä kukonlaulun aikaan. Öitä!

PS. Millä ihmeellä muistaisin varata neuvolan likoille… Huokaus. 😀

Äiti, me osataan tää kirja ulkoa!

Isoja tyttöjä.

Kategoria(t): Arkista avautumista, Äitiydestä, Kaksosten arki, Töissä käynti

Olen ollut laiska


No, onhan mulla ihan pätevä syykin. Tai oikeastaan olen ollut niin väsynyt, että kun illalla saa hieman omaa aikaa niin on halunnut keskittää ajatuksensa johonkin muualle kuin lasten asioiden miettimiseen. Kaikella hyvällä siis, mutta jokainen äiti varmasti tietää sen tunteen, kun joskus vaan haluaa ajatella aikuisten juttuja! 😉

Meillä on kovaa juoksevia ja yli 10 sanaa puhuvia tyttöjä, jotka ymmärtävät lähes kaiken, mitä heille puhuu. Osaavat yhdistää kaikki 10 sanaa esineisiin/ihmisiin ja ymmärtävät käskyjä, kieltoja, komentoja ja kehoituksia. Kerrassaan mainioita pieniä ihmisiä, jotka ymmärtävät jo maailmaa todella paljon. Niin rakastettavia, mutta välillä koettelevat todella hermoja. siis TODELLA. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Nytkin on jo ikävä, vaikk ovat vain huoneessa nukkumassa. Ehkä munkin pitäisi, koska huomenna on työpäivä.

Kategoria(t): Arkista avautumista, Äitiydestä, Kaksosten arki, Kehittyminen ja kasvu

Maaginen 12 kk lähestyy


Käytiin tänään ottamassa tytöistä passikuvat. Todellisuus iski vasten kasvojani, kun mun pikkuisen vauvat kävelikin itse kädestä pitäen sisälle valokuvausliikkeeseen ja istuivat itse korkealla tuolilla, kun kuvat napsastiin. Mihin tää ensimmäinen vuosi on mennyt? Vanhempainvapaahan mulla loppuu virallisesti 7.7. mutta jään osittain kotiin tyttöjä hoitamaan. Kenties 3 arkea töissä, 2 kotona ja aion pitää jatkossakin saman lastenhoitajan, joka meillä on ollut alusta asti. Hän on niin loistava löytö, etten tahtoisi koskaan laskea irti mutta toki tarve tässä vuosien kasvaessa vähenee. ;D

Tagged with: ,
Kategoria(t): Uncategorized

Treffeillä


Päästiin tänään kerrankin ajoissa töistä molemmat ja meillä oli lastenhoitaja kotona, joten päätiin pyytää mieheni treffeille. Oli aika tyly valikoima Lempäälän terasseissa, joten kävin ostamassa Hakkarin Siwasta pussikaljan ja omppusiiderin. Oi, kesä!

Paineltiin summamutikassa kohti rantaa ja löydettiin tosi nätti poukama, missä istuskeltiin. Kotona odotti sitten pari kiukkuista leidiä.

image

image

Kategoria(t): Uncategorized

Lämmintä 24


Naama kuumenee, mutta tuuli oli haasteellinen. Niinpä jäi muutamaan hassuun minuutiin auringosta nauttimiset.

image

image

Kategoria(t): Uncategorized

Missä mennään? Ikää 10 kuukautta


Tytöillä on nyt ikää 10,5 kuukautta. Viimeinen kuukausi on ollut mahtavaa nopean kehityksen aikaa. Motoriset taidot ja kielelliset ovat molemmat kehittyneet. Tytöt ovat nousseet vasten tukea ja alkaneet liikkua noin kolmen viikon ajan, josta viimeisen viikon ovat irrottaneet yhä useammin otettaan seisoessaan tuettuna. Pystyvät pitämään kroppaansa joka 10 sekuntia hallinnassa ilman pyllähtämistä.

Myös erilaiset leikit ovat pikkuhiljaa kehittymässä. Ollaan hippaa keskenään, kiusoitellaan toista leluilla, pyritään yhdessä samaan tavoitteeseen (yleensä äidin hermoja raastava), viestitään usemmin vastavuoroisesti, osoitellaan asioita sormella ja sitten nauretaan. Myös matkiminen ja sanallisten ohjeiden yhdistäminen tekoihin on vilkasta. Osaa ylävitoset eli läpsyn, iso moron, heilutukset, taputuksen ja vilkuttamisen (hei, hei!). Osaavat myös kaivata jo töihin menevää iskää ja ryntäävät saman tien ovelle vastaan, kun vähän kuuluu ääntä sieltä iltapäivällä. Seisovat vasten partsin ikkunaa ja haluisivat seisoa myös makkarin ikkunassa, mistä näkee kotiin tulevan iskän. Ovat tosi sosiaalisia myös vieraiden lasten suuntaan. Pihassa hakeutuvat aina naapurin poikien luokse (3,4 ja 5vuotiaat ja leikkivät mieluiten heidän lahkeissaan roikkuen, jos pojat on vaikka hiekkalaatikolla). Kaikki muu jää, kun ulkona on leikkikavereita. Ja oon sitä mietlä että tekee tytöille tosi hyvää, koska monesti meille riittää vain toistemme seura ja lisäksi suurin osa kavereistakin on tuplia. Tekee hyvä olla erilaisten lasten kanssa ja erilaissa ryhmissä.

Jännä, miten erilainen käsitys vuorovaikutuksesta näillä esikoistuplilla on verrattuna monien kavereiden esikoissinkkuihin. En mä tiedä, onko se kiinni persoonasta, tuplaksi syntymisestä vaiko mun opettamasta toimintatyylistä vai kenties niistä kaikista. Mutta tytöt jotenkin tajuaa aivan eri tavalla yhdessä olemista javuorovaikutuksen pelisääntöjä kuin yksin kasvaneet. Kai se on väkisinkin niin, kun hengaat lähes 24 ja 7 pienessä ryhmässä, ja meidänkin kodin ovet ovat aina auki ystäville, joita käy tosi usein. Kummitäti ja -setä asuu vieressä, ystäviä käy meillä yleensä joka viikonloppu. Tytöt on mukana aina kaikessa ja etenkin mun miehen ystävät jaksaa leikittää heitä loputtomiin.
Mun omilla ystävillä on itsellään lapset yleensä mukana, niin siinä ei jää aikaa olla meidän likkojen kanssa oleiluun.

On muuten hienoa huomata, miten suurin osa näistä kolmekymppisistä miehestä suhtautuu lapsiin, ja siis nimenomaan meidän tyttöihin. Ei vois enempää toivoa! Heistä tulee ihania isiä joskus, kun sen aika on. Odotan. Sofia on oppinut sanomaan Amppu, jolla tarkoittaa lamppua. Osaa myös osoittaa mitä vaan erilaisia lamppuja. Jännä huomata, että osoitti joka kynttilälyhtyä, jossa paloi kynttilä, ja sanoi että lamppu.ilmeisesti lampun merkitya liittyy siihen kokemukseen valon lisääntymisestä ja kirkkaudesta. Lahden mummikulta opetti Sofiaa mökillä ja kun tultiin kotiin, alkoi näytellä lamppua keittiös. Ensin sanoi mpp, sitten pu ja lopulta yhdisti ne ampuksi. Nyt siihen on alkanut tulla mukaan myös L-kirjain. 

Lisäksi sanavarastoon on tullut ämppä, jonka merkitys on meille auki. Osoittelee milloin mitäkin, kun hokee ämppää. Ämpäri, äijä, kärpänen, kääpä? Voi olla mikä vaan. Ehdotuksia?

Ella on saanut lisänimen Elektroniikka-Ella! Käsittämättömän kiinnostunut kaikista heiluvista, pyörivistä, piippaavista, vilkkuvista ja surisevista asioista ja esineistä. Laturit, jatkojohdot, kaapelit kiinnostaa. Osaa mm. laittaa mun tietokoneeseen piuhan kiinni ja ottaa sen pois, ilman että olen opettanut. Ilmeisesti nähnyt mun tekevän niin riittävän monesti.

On nää vaan ihania ja aktiivisia tyttöjä, ettei sanat riitä kuvaamaan! Rakastan niin kovasti näitä pieniä elämäni valoja. Ja kuinka onnellisia tytöt voikaan olla, kun ympärillä on niin paljon rakastavia ihmisiä. Kiitos teille kaikille avusta, tuesta ja lämmöstä.













Kategoria(t): Uncategorized
Tuplaäidin tervehdys!
Voiko yhteen elämään mahtua enempää tuplia: tuplatutkinnot tuplasti kesken, tuplataaperotytöt, tuplayrittäjyys, tuplaelämä ja tuplaniskavamma? Päärooleissa meidän perhe ja mun elämä, johon kuuluu vuonna 2011 syntyneet tuplatyttäret ja aviomies. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan! - Päivi

Anna sähköpostiosoitteesi tilataksesi tämän blogin ja vastaanottaaksesi ilmoituksia uusista artikkeleista tässä blogissa sähköpostin välityksellä.

Liity 11 muun seuraajan joukkoon