Tytöillä on nyt ikää 10,5 kuukautta. Viimeinen kuukausi on ollut mahtavaa nopean kehityksen aikaa. Motoriset taidot ja kielelliset ovat molemmat kehittyneet. Tytöt ovat nousseet vasten tukea ja alkaneet liikkua noin kolmen viikon ajan, josta viimeisen viikon ovat irrottaneet yhä useammin otettaan seisoessaan tuettuna. Pystyvät pitämään kroppaansa joka 10 sekuntia hallinnassa ilman pyllähtämistä.
Myös erilaiset leikit ovat pikkuhiljaa kehittymässä. Ollaan hippaa keskenään, kiusoitellaan toista leluilla, pyritään yhdessä samaan tavoitteeseen (yleensä äidin hermoja raastava), viestitään usemmin vastavuoroisesti, osoitellaan asioita sormella ja sitten nauretaan. Myös matkiminen ja sanallisten ohjeiden yhdistäminen tekoihin on vilkasta. Osaa ylävitoset eli läpsyn, iso moron, heilutukset, taputuksen ja vilkuttamisen (hei, hei!). Osaavat myös kaivata jo töihin menevää iskää ja ryntäävät saman tien ovelle vastaan, kun vähän kuuluu ääntä sieltä iltapäivällä. Seisovat vasten partsin ikkunaa ja haluisivat seisoa myös makkarin ikkunassa, mistä näkee kotiin tulevan iskän. Ovat tosi sosiaalisia myös vieraiden lasten suuntaan. Pihassa hakeutuvat aina naapurin poikien luokse (3,4 ja 5vuotiaat ja leikkivät mieluiten heidän lahkeissaan roikkuen, jos pojat on vaikka hiekkalaatikolla). Kaikki muu jää, kun ulkona on leikkikavereita. Ja oon sitä mietlä että tekee tytöille tosi hyvää, koska monesti meille riittää vain toistemme seura ja lisäksi suurin osa kavereistakin on tuplia. Tekee hyvä olla erilaisten lasten kanssa ja erilaissa ryhmissä.
Jännä, miten erilainen käsitys vuorovaikutuksesta näillä esikoistuplilla on verrattuna monien kavereiden esikoissinkkuihin. En mä tiedä, onko se kiinni persoonasta, tuplaksi syntymisestä vaiko mun opettamasta toimintatyylistä vai kenties niistä kaikista. Mutta tytöt jotenkin tajuaa aivan eri tavalla yhdessä olemista javuorovaikutuksen pelisääntöjä kuin yksin kasvaneet. Kai se on väkisinkin niin, kun hengaat lähes 24 ja 7 pienessä ryhmässä, ja meidänkin kodin ovet ovat aina auki ystäville, joita käy tosi usein. Kummitäti ja -setä asuu vieressä, ystäviä käy meillä yleensä joka viikonloppu. Tytöt on mukana aina kaikessa ja etenkin mun miehen ystävät jaksaa leikittää heitä loputtomiin.
Mun omilla ystävillä on itsellään lapset yleensä mukana, niin siinä ei jää aikaa olla meidän likkojen kanssa oleiluun.
On muuten hienoa huomata, miten suurin osa näistä kolmekymppisistä miehestä suhtautuu lapsiin, ja siis nimenomaan meidän tyttöihin. Ei vois enempää toivoa! Heistä tulee ihania isiä joskus, kun sen aika on. Odotan. Sofia on oppinut sanomaan Amppu, jolla tarkoittaa lamppua. Osaa myös osoittaa mitä vaan erilaisia lamppuja. Jännä huomata, että osoitti joka kynttilälyhtyä, jossa paloi kynttilä, ja sanoi että lamppu.ilmeisesti lampun merkitya liittyy siihen kokemukseen valon lisääntymisestä ja kirkkaudesta. Lahden mummikulta opetti Sofiaa mökillä ja kun tultiin kotiin, alkoi näytellä lamppua keittiös. Ensin sanoi mpp, sitten pu ja lopulta yhdisti ne ampuksi. Nyt siihen on alkanut tulla mukaan myös L-kirjain.
Lisäksi sanavarastoon on tullut ämppä, jonka merkitys on meille auki. Osoittelee milloin mitäkin, kun hokee ämppää. Ämpäri, äijä, kärpänen, kääpä? Voi olla mikä vaan. Ehdotuksia?
Ella on saanut lisänimen Elektroniikka-Ella! Käsittämättömän kiinnostunut kaikista heiluvista, pyörivistä, piippaavista, vilkkuvista ja surisevista asioista ja esineistä. Laturit, jatkojohdot, kaapelit kiinnostaa. Osaa mm. laittaa mun tietokoneeseen piuhan kiinni ja ottaa sen pois, ilman että olen opettanut. Ilmeisesti nähnyt mun tekevän niin riittävän monesti.
On nää vaan ihania ja aktiivisia tyttöjä, ettei sanat riitä kuvaamaan! Rakastan niin kovasti näitä pieniä elämäni valoja. Ja kuinka onnellisia tytöt voikaan olla, kun ympärillä on niin paljon rakastavia ihmisiä. Kiitos teille kaikille avusta, tuesta ja lämmöstä.
Double Happy 