Lokakuun kysely: Pitääkö ansiotöissä käyvän vanhemman herätä yösyötöille monikkoperheessä?


Aihe, josta tuplaperheiden mammat ja miehet tuntuvat keskustelevan kiivasti, ovat yösyötöt ja työssä käyvän puolison herääminen niille. Mielipiteitä on puolesta ja vastaan, joten tehdäänpäs pieni kysely aiheeseen liittyen.

Mitä mieltä sinä olet, onko monikkoperheessä molempien vanhempien tehtävä hoitaa yösyötöt vai saako ansiotyössä käyvä puoliso vapautuksen ja millä perusteella näin on? Vai pitäisikö äiti, joka tekee kotityötä päivät, olla vapautettu yösyötöistä?

Mainokset
Tagged with:
Kategoria(t): Äitiydestä, Kaksosten arki, Kuukauden kysely
6 comments on “Lokakuun kysely: Pitääkö ansiotöissä käyvän vanhemman herätä yösyötöille monikkoperheessä?
  1. marjamarjanen sanoo:

    Pidän itsestään selvyytenä että myös ansiotyössä oleva vanhempi (useimmissa perheissä isä) antaa oman panoksensa monikkoperheen yösyötön yhteydessä.
    Eikä ainoastaan useampilapsisten perheessä vaan myös yhden lapsen ollessa kyseessä. Muistuu vieläkin mieleen poikani kolmen kuukauden koliikki, jossa isän antama tuki oli todella merkittävä äidin jaksamisen kannalta.
    Siispä herätkää kaikki uniset isät kuullessanne pienokaisenne ensimmäisen nälkäparahduksen, kiiruhtakaa kaivamaan maitopullo esiin ja tyydyttämään pieni nälkäinen suu.

    Lapsi/lapset ovat yhteinen projekti. 🙂

  2. onnipotkas sanoo:

    Jatkokysymys: Muuttaako tilannetta, että isä on neurokirurgi eli ei voi mennä väsyneenä töihin, koska saattaa tappaa toisen ihmisen? Missä vaiheessa molempien vanhempien jatkuva valvominen ja ylirasitus muuttuu ongelmaksi?

  3. marjamarjanen sanoo:

    Niinpä niin, asialla on aina kaksi puolta… Neurokirurgi tekee tarkkuutta vaativaa työtä ja hänen kontollaan on toisten ihmisten elämä. Hän tarvitsee unta pystyäkseen keskittymään vaativaan työhönsä, mutta mutta… kuka tunnistaa äidin pohjattoman väsymyksen joka jatkuu kuukaudesta toiseen? 😦
    Silmäpussit silmien alla huomaa jokainen, mutta useat ajattelevat et sehän kuuluu tähän vauvaelämään… monelta jää huomaamatta, pikku hiljaa tulevat muistikatkokset, ajantajun kadottaminen,ärtyneisyys, synnytyksen jälkeinen masennus. Ei ole kauaakaan kun nuori äiti pahoinpiteli vauvansa, ravistelemalla ja kuristamalla hänet siihen kuntoon, ettei paluuta entiseen ole…
    Kukaan ei ajoissa reagoinut/huomannut äidin synnytyksen jälkeistä väsymystä/masennusta jolloin olisi voitu auttaa häntä ajoissa ja estää tämä kauhea tragedia, jonka kohteeksi joutui pieni puolustuskyvytön vauva.
    Neuvolassa tutkitaan lapsia hyvinkin tarkkaan, hyvä niin, mutta kunpa he huomaisivat välillä kysyä äidinkin jaksamisen kynnystä. Äidit vaan ovat niin loistavia salaamaan omat huolensa vierailta ajattelemalla että pää pystyssä mennään, niinhän ne hyvät äidit tekevät… Suurin osa äideistä jaksaakin päivästä toiseen samaa rumbaa, mutta joillekin tie nousee pystyyn.
    Kysyit missä vaiheessa molempien vanhempien jatkuva valvominen ja ylirasitus muuttuu ongelmaksi, vastaan siihen, se näkyy arjen toiminnoissa.. Vauvoista ei jakseta huolehtia kuin aiemmin, syöttökerrat harvenevat, vaipanvaihtokerratkin pitenevät ja vauvan huuto tuntuu pahemmalta kuin palosireenin ääni… Toisen aikuisen huomioiminen/kuunteleminen ei enää kiinnosta, tekemättömät kotityöt odottavat tekijäänsä, keskittymiskyky on kadoksissa, uni ei tule vaikka siihen olisi mahdollisuus…
    Väsymys valtaa meistä jokaisen aina välillä, mutta jatkuva väsymys ja ylirasitus altistaa onnettomuuksille ja vie pohjan koko elämältä. Läheiset ihmiset voivat olla suureksi avuksi äidille ja isälle, suoden heille aikaa olla edes muutama tunti kahdestaan ja auttamalla heitä kiireisen vauva- arjen keskellä.
    Vaan kuka kumminkin viettää pisimmän aikaa kodin neljän seinän sisällä? no äitipä tietenkin… Useimmissa perheissä hän hoitaa lapsia kotona päivisinkin, jolloin isä pääsee lepuuttamaan hermojaan ansiotyön pariin. Ja minkä vuoksi näin on? Usein isä saa huomattavasti korkeampaa palkkaa kuin äiti ja asunto/opiskelu ymv. velkojen vuoksi päädytään luonnollisesti tähän ratkaisuun.
    Jos voisin soisin kaikille äideille rauhallisen keskeytymättömän yöunen, jotta he jaksaisivat painaa pitkän päivän pienokaistensa parissa, antaen heille turvaa, neuvoja ja hellyyttä. ❤ ❤

    • onnipotkas sanoo:

      Mainio vastaus! 😀 Allekirjoitan suurimman osan. Edelleen mietin, millä perusteella vapautksia jaetaan ammatteihin perustuen. Arkkitehdin virhe voi johtaa pilvenpiirtäjän sortumiseen, taksikuskin kyydittävän kuolemaan, lentäjän 500 hengen turmioksi jne. jne. Missä mene raja ja kenellä on oikeus määritllä, milloin työ on riittävän vaativaa, jotta on oikeutettu yöunien piiriin? Äidin työ se vasta vaarallista onkin, kun huollettavana ovat pienet lapset, jotka vaativat jatkuvasti tarkkaavaisuutta. vireystilan pitää olla priima, jotta lasten turvallisuus ja terveys säilyisi.

      Lopulta aikuisten väsymisestä tulee lasten ongelma. Aikuiset pystyvät hoitamaan useimmiten itsensä sekä psyykkisesti että fyysiesti, olivat kuinka väsyneitä tahansa mutta lapset ovat toinen juttu. Eli toisin sanoen mitään oikeaa vastausta ei olekaan, vaan pointtini oli herättää asiasta keskustelua. Jollain tavalla jokatapauksessa on pyrittävä maksimoimaan koko perheen hyvinvointi, mikä tarkoittaa myös äidin lepohetkeä johonkin väliin. Unetta selviäviä supermammoja ei ole.

      Ja mitä tulee hermojen lepuuttamiseen arkisessä ansiotyössä, olet oikeassa. Mikään ei ole vaativampaa, kuin kasvatustyö, kun haluaa tehdä sen kunnolla ja panostaen. kovin monet aikuiset ovat lapset arjessa läsnä minimitasolla, toisinaan eivät sitäkään, olipa syynä sitten väsymys tai joku muu. Karrikoiden, ainahan lapset voi törkätä leikkikehään inisemään keskenään ja keskittyä itse puutarhan hoitoon (tai nukkumiseen), mutta ketä sekin palvelee?

      Öitä! :d

  4. Sanna sanoo:

    Meillä mies nukkuu muutenkin öisin tosi vähän tai siis ei tarvii paljon unta. Nukkuu usein 4-6h unia viikolla ja sit viikonloppuna vähän pitempään. Uskon siitä olevan meillä apua ja mies on luvannutkin hoitaa yöllä syöttöjä jos se on tarpeellista 🙂 ….saas nähdä miten sit käytännössä tapahtuu 😉

    • onnipotkas sanoo:

      Kuulostaa hyvältä! 😀 joskin itse oon huomannut, että esim. 6 tunnin uniin saattaa mahtua 4-6 syöttöä, jos hoitaa homman yksin erittän pienipainoisten kaksosten kanssa eli haluaa antaa äidille yhden kokonaisen yön. Pikkuisten sokerit tippuu tosi nopeasti ja nälkä on jatkuvasti ja jsossei muuten herää, heitä herätellään syömään ja syöminen kestää ikuisuuden. Onneksi meillä se oli tosi lyhyt ohimenevä vaihe eli kesti noin kolme viikkoa ja suurimmalti osin sairaalassa, jossa oli kätilöt auttamassa. Vauvat otettiin yöksi kätilöiden ”kansliaan”, kuten äiti halusi ja syötettiin siellä pullosta kerran tai useammin. Leikkauksen jlk toi oli taivaallinen ratkaisu. 🙂

      Musta tuntuu, että suurin ongelma miehillä on, etteivät he herää lasten nälkään, ennen kuin on liian myöhäistä eli toinen pikkuisista on jo herättänyt toisen itkulla ja härdelli on valmis. Jotta tätä ei syntyisi, äiti on salamana pystyssä ja hoitaa homman kotiin ennen kuin isä edes avaa silmiään. Kiitos hormooneille! 😀

      Osalla miehistä (kuten naisistakin) on muuten paha tapa rauhoittaa nälkää itkevä lapsi keskellä yötä lepyttämällä tätä leperrtelemällä, halimalla ja juttelemalla tai nostamalla hänet sängystä syliin ja viemällä valoisaan huoneeseen. Oma mielipiteeni on, että siinä tekee karhunpalveluksen itselleen ja koko perheelle.

      Osa ukoista taas toimii niin unen pöpperössä, että törkkää vauvan suuhun ketsuppipullon tuttipullon sijaan (kyllä, tosi tarina meidän perheen ulkopuolelta) ja löytää vauvansa väärästä paikasta aamulla. (tosi tämäkin juttu!) 😉 Tässä valossa tulee mieleen, että eikö olisi parempi, että äiti heräisi ja hänelle annettaisiin mahdollisuus nukkua päivällä? Mahtavia tarinoita… 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tuplaäidin tervehdys!
Voiko yhteen elämään mahtua enempää tuplia: tuplatutkinnot tuplasti kesken, tuplataaperotytöt, tuplayrittäjyys, tuplaelämä ja tuplaniskavamma? Päärooleissa meidän perhe ja mun elämä, johon kuuluu vuonna 2011 syntyneet tuplatyttäret ja aviomies. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan! - Päivi

Anna sähköpostiosoitteesi tilataksesi tämän blogin ja vastaanottaaksesi ilmoituksia uusista artikkeleista tässä blogissa sähköpostin välityksellä.

Liity 11 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: