Murmelit muikeina morsmaikkuina


Ollaanpas me oltu aktiivisia tällä viikolla. Käytiin 8-kuukautisia sulhaspoikia tuossa parin kilsan päässä moikkaamassa sekä eilen että tänään. Eilen rytkytettiin vaunuilla kaksi kilsaa ja taival tuntui vaellukselta napapiirille. Jouduttiin kääntyyn puolivälistä ympäri ja vaihtaan reittiä, kun tietä ei ollut aurattu. Lähellä oli, etten palannut himaan. Koska aikuisen seuran tarve oli valtava, painoin sisulla perille asti. Ei juututtu kiinni nuoskaan, mutta muutama ylämäki oli tosi paha.

Onneks iskä haki meidät autolla kotiin ja vaunut noukittiin myähemmin yöllisen kauppareissun aikana. Aina sama juttu, käydään kaupassa joskus 21-23, koska silloin lapset nukkuu. Tällöin päästään myös kunnolla syömään ja juttelemaan.

Tänään tajuttiin mennä kyläilemään onneks autolla.
Olen niin onnellinen, että kaiken tämän kiireen ja väsymyksen keskellä mulla on nämä ihanat kaksosäitiystävät, jotka saa myöskin hilattua kiireiset ahterinsa yhteisiin tapaamisiin ja toisinaan jopa ex-tempore. Tätä arjen aikataulua ei hirveesti kannata suunnitella, koska sillä tekee itselleen vaan turhaa stressiä. Muuten kyllä pitää olla tehokas ja täsmällinen.

Ja on hemmetin hienoa kutsua näitä ihmisiä kylään, sillä ei tarvitse murehtia, vaikka koti on lähes poikkeuksetta lievässä kaaoksessa. Eikä heitä juurikaan ehdi kestittää. Juttelukin on repaleista, rönsyilevää ja välillä katkeaa pitkäksikin aikaa, kun tulee force majour.

Yleensä porukka tuo omat eväät mukanaan myös aikuisille ja emäntä pistaa vain kahvit tippumaan ja jengi sitten palvelee itse itseään hakemalla kuppeja, kippoja ja maidot sun muut keittiöstä. Sellainen perinteinen suomalainen häveliäisyys tyyliin ”toi ei voi mennä meidän jääkaapille” ei taida olla mahdollista monikkoarjessa, vaan ihmisten on annettava olla omatoimisia. Siinäkin tapauksessa, että vessan pöntöstä paljastuisi avaruuskakun kikkareet ja jääkaapin hyllyltä velli- ja sosetahrojen kokoelma.

Oma mottoni arjen jaksamiseen on: laita ensin happinaamari itsellesi ja vasta sitten muille. Eli toisin sanoen oma jaksaminen ja toimintakyky on turvattava ensimmäisenä, koska ilman sitä ei pysty auttamaan lapsiaan. Tähän kyläilyasiaan sovellettuna se tarkoittaa, ettei kannata tietoisesti tehdä itselleen turhaa stressiä. Tilanne on, mikä on.

image

Mainokset
Tagged with:
Kategoria(t): Uncategorized
2 comments on “Murmelit muikeina morsmaikkuina
  1. Jenni sanoo:

    Ihana aika teillä käydä kaupassa 😛

  2. Päivi sanoo:

    Juu. Ja vielä selvennyksenä, että ei me sinne siis molemmat mennä. 🙂 Sitä tulee vaan aina puhuttua me-muodossa, kun tässä melko hitsautuneena tiiminä toimitaan. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tuplaäidin tervehdys!
Voiko yhteen elämään mahtua enempää tuplia: tuplatutkinnot tuplasti kesken, tuplataaperotytöt, tuplayrittäjyys, tuplaelämä ja tuplaniskavamma? Päärooleissa meidän perhe ja mun elämä, johon kuuluu vuonna 2011 syntyneet tuplatyttäret ja aviomies. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan! - Päivi

Anna sähköpostiosoitteesi tilataksesi tämän blogin ja vastaanottaaksesi ilmoituksia uusista artikkeleista tässä blogissa sähköpostin välityksellä.

Liity 11 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: