Tärkein tehtävä maailmassa


Pientä tyttöäni sattuu taas pakaraan. Herää itkien siihen, kun lääke ei enää vaikuta. Jalka on niin kipeä, ettei siihen voi koskea. Jo pelkkä varpaisiin osuminen aiheutta paniikki-itkun.

Eikä ihme, sillä pakarassa on kolmen sentin mittainen haavauma, joka ei ole umpeutunut viikkoon. Reunat repsottaa auki niinkuin pahemman luokan palovammassa.

Annoin Panadolin, kanniskelin ja nyt nukahti silittelyyn. Äitinsä tyttö, paras asento vasemmalla kyljellä, Aappa polven alla ja iskän antama pehmoaappa halauksessa. Sitten vetää itsensä kippuraan ja käpyrtyy äitin syliin siliteltäväksi ja kuuntelee, kun hyräilen. Kas siinäpä tärkein tehtäväni tällä hetkellä.

Tytöt oppivat tänään vierittämään esineitä. Annoin kylässä ollessamme Sofialle leikkikaluksi omenan ja kas… Keksivä heti, mitä sillä voi tehdä. Illalla sitten otettiin matto pois ja pestiin lattiat, jonka jälkeen lisää vieriviä ja heliseviä leluja kehiin. Täytyis ostaa sellaisia kumisia vieriviä ja pyöriviä leluja, joita voisi pureskella.  Nuo puiset on huonoja. Hakkaavat toisiaan että itseään niillä, kun innostuvat.

Maton pois ottoa seurasi myös ryömintä. Kun keskivartalo, jota tytöt eivät saa riittävästi vielä ylös ryömiäkseen nopeasti, luistaa liukkaalla parketilla, liikkuminen on helppoa. Tästä innostuneena pakittivat molemmat sohvan alle ja jäivät siihen ihmettelemään maailmaa.

Sofia oppi myös, miltä kova parketti tuntuu, kun siihen kopattaa päänsä. Kops kuului vaan, kun kumautti siihen päänsä. Ei ehtinyt väliin. Tyttöä ei ilmeisesti sattunut, kun tihrusti pari sekuntia ja touhuaminen jatkui entiseen tapaan.

Tänään näin ensimmäisen kerran Ellan puolustavan leluaan oikein kunnolla. Sofiahan rohmuaa yleensä Ellalla olevat lelut, vaikka ne olisivat keskenään samanlaisia. Ainoa ehkäisevä tekijä olen minä, koska sanelen pelisäänöt tässä leluhommassa. Siitä hetkestä lähtien, kun tytöt ovat ymmärtäneet toisen olemassaolon päälle, on ollut se linja, että kädestä ei viedä eikä toista löydä tahallaan lelun saadakseen.

En kiellä ei-sanalla mutta kutsun hieman painokkaammin Sofiaa (tai Ellaa) nimeltä ja otan lelun Sofialta ja palautan Ellalle. Samalla sujautan Sofian käteen oman lelun. Tänään Sofia yritti taas napata Ellalta pyörivän helistimen, mutta Ella pisti vastaan taputtamalla Sofiaa lujaa kädelle ja vetämällä lelun takaisin. Yllättävää, mutta näin ne oppivat toimimaan keskenään. Hitaasti mutta varmasti.

Jahas, nyt likka nukahti tuohon viereen. Iskä lähti yläkertaan ja me saadaan rohmuta koko sänky. Äitikin pistää kännykän nyt pois ja keskittyy vielä hetken maailman tärkeimpään tehtävään. Seitsemän tunnin päästä pitää olla Taysissa ihotautilääkärillä, joka laseroi Ellan luomen pintaa, jotta se kuivuisi ja umpeutuisi.

Käytiin tänään aamulla lasten kirurgian osastolla Sihvosella, joka otti meidät ex tempore sisään eilisen puhelinsoiton perusteella. Mahtavaa palvelua! Järjesti meidät myös huomiseksi ihotautien polille. Nyt alan päästä jyvälle yliopistosairaalan hyvistä puolista. Kaikki hoidot onnistuvat samassa talossa ja erikoislääkäreiden väliset konsultaatiot tapahtuvat todella nopeasti. Sopii meille.

Lopuksi pari kuvaa tänpäiväiseltä reissulta. Käytiin samalla kaverin luona.

Aina yhtä vieraskoreita: nukutaan missä vaan.

image

image

image

image

Advertisements
Tagged with: , , , , , , ,
Kategoria(t): Äitiydestä, Kaksosten arki, Sairastelu, Sektio eli keisarileikkaus, Tunteita ja tuoksuja
One comment on “Tärkein tehtävä maailmassa
  1. Jenni sanoo:

    Ihana, tärkein tehtävä maailmassa. Niinhän se on!

    Mä oon aina ollut tosi tyytyväinen taysin toimintaan. Onhan sielä niitä hassujakin lääkäreitä, mutta taustalta viimeistään löytyy onneksi rautaisia ammattilaisia 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tuplaäidin tervehdys!
Voiko yhteen elämään mahtua enempää tuplia: tuplatutkinnot tuplasti kesken, tuplataaperotytöt, tuplayrittäjyys, tuplaelämä ja tuplaniskavamma? Päärooleissa meidän perhe ja mun elämä, johon kuuluu vuonna 2011 syntyneet tuplatyttäret ja aviomies. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan! - Päivi

Anna sähköpostiosoitteesi tilataksesi tämän blogin ja vastaanottaaksesi ilmoituksia uusista artikkeleista tässä blogissa sähköpostin välityksellä.

Liity 11 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: