Uusia kujeita: 4 kk ja 1 viikko


Ihana katsoa tyttöjen kasvua ja kehitystä, joka on tosi huimaa. Lähes päivittäin tulee jotain uutta.

He osaavat tarttua napakasti esineisiin ja kaatavat jo lasin pöydältä, ottavat kaukosäätimen käteen ja osaavat vetää mun hiuksista. Hirveesti tykkäävät koitella mun naamaa, etenkin nenää ja leukaa. Aika usein sormet yritetään sörkätä nenään ja silmiin. 😉

Nauruja on nykyään monia: kikertävä, hohottava ja perusiloinen. Itkuihin on tullut uusia vivahteita. Itseasiassa itkut on vähentyneet, kun he osaavat ilmaista itseään muutenkin ns. omaa kieltä puhumalla. Äänteet on lisääntyneet ja äänenpainot vaihtelee riippuen siitä, mitä mimmit tarvitsevat. Tiedän melko tarkasti, milloin haetaan vaan huomiota ja milloin taas on oikeasti vaikka nälkä.

Laitan likat monta kertaa päivässä mahalleen toisiaankin vasten, jossa he sitten juttelevat jopa puolikin tuntia. Nauravat toisilleen, yrittävät koskettaa toisen käsiä ja pällistelevät tarkkavaisen näköisinä, kukas se siinä tuijottelee. Aivan kun arvioisivat toisiaan.

Musa sytyttää edelleen. Maakaavat terhakoina sängyssä musavideoita katsellen ja kun mä laulan ja soitaan, alkavat ulista mukana, etenkin Ella! Eripituisia ja -korkuisia uu-äänteitä. Tuttikin osataan ottas kädellä pous ja saadaan jopa takas suuhun itse. Välillä menee väärin päin, mutta yhä useammin oikein!

Istuakin haluavat, joten en ole estänyt. Kyllä lapsi kertoo, milloin se on valmis kokeilemaan uutta. Istuvat hienosti vähän tuettuna ja viihtyvätkin pääasiassa istuen sylissä, mahallaan lattialla tai puoli-istuen sitterissä. Kun eivät jaksa enää mahallaan kanatella päätä, tulee turhaumaitku, kun joutuu selälleen. Selällään viihdytään, jos saavat kahdestasn häärätä tai aikuinen on lähellä. Tai lelukaari! Kääntyä osaavat vatsaltaan kokoympyrän mutta selältäänkyljen kautta mahalle eivät ihan vielä pääse. Yritys kyllä on kova, ja autettu onnistuu. Mutta niinhän se menee. Ensin aikuisen tuella, sitten itse. 🙂

Kopatkin tosiaan kävivät pieniksi, eli pituutta on jouluun mennessä varmaan lähemmäs 70 cm ja painot siellä kasissa. Kilo kuussa tullut lisää. 😉

Mahtavia pieniä ihmisiä. Niin rakastettavia. Opettaneet tästä maailmasta mulle NIIN paljon. ❤

Mainokset
Tagged with: , ,
Kategoria(t): Kaksosten arki, Kasvatus, Kehittyminen ja kasvu, Tunteita ja tuoksuja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tuplaäidin tervehdys!
Voiko yhteen elämään mahtua enempää tuplia: tuplatutkinnot tuplasti kesken, tuplataaperotytöt, tuplayrittäjyys, tuplaelämä ja tuplaniskavamma? Päärooleissa meidän perhe ja mun elämä, johon kuuluu vuonna 2011 syntyneet tuplatyttäret ja aviomies. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan! - Päivi

Anna sähköpostiosoitteesi tilataksesi tämän blogin ja vastaanottaaksesi ilmoituksia uusista artikkeleista tässä blogissa sähköpostin välityksellä.

Liity 11 muun seuraajan joukkoon

Suosituimmat artikkelit & sivut
%d bloggers like this: