Kaupungissa


Käytiin moikkaamassa iskää töissä kaupungissa. Reissun alkuperäinen syy oli löytää likoille talvipipat ja lapaset sekä pari paksua huopaa vaunuihin. Mulla hakusassa oli villakangastakki, joka jo sinänsä kuulostaa tosi mustalle, harmaalle tai ruskealle. Eksyttiin Hennesille hieman pidemmäksi aikaa ja testettiin käytävien toimivuus. KYLLÄ, täyttivät standardit, mahduttiin kulkemaan mainiosti, eivätkä vaatteet pudoneet rekeiltä. Kaupasta löytyi myös hissi, mutta sitä ei ollut merkitty mitenkään. Jos mies olisi ollut mukana, oltaisiin taatusti menty liukuportaita. Tarvittaessa hän olis varmaan kantanut vaunut tavallisia portaita alas… 😉

Paljon kehumissani Easywalker Duoissa on yksi vika. Kun kädet loppuvat kesken, vaunujen päälle on valitettavan helppo kasata kamaa. Ja kukkaro huutaa halleluujaa.

Tyyli ennen kaikkea, ulkotakki neuletakin alla. 😉

Tällä kertaa shoppausreissun itsensähuijausmotiivi oli muuten onnistunut bisnestapaaminen ystäväni kanssa. Kiitos siitä! Ihanainen toi mukanaan Kirsi Pihan v. 2006 kirjoittaman Äitijohtajan (toimii edelleen hyvin) sekä luomukäsivoidetta ajatuksella ”äitiys on käsityötä”. Kuinka oikeassa hän onkaan.

Kirjasta luettu puolet, ja todettakoon isoon ääneen, että teos todella kestää uudelleen lukemisen. Luin sen ensimmäisen kerran heti ilmestymisen jälkeen ja myöhemmin uudelleen. Nyt oli kolmas kerta. Palaan avautumaan perheen ja työelämän yhdistämispaineista virkeemmillä silmillä.

Kirjan pointtina on kysyä, antaako äitiys naiselle sellaisia erityiskykyjä, joita ei muualta saa. Siitä olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, ettei äitiys yksistään ei naisesta hyvää johtajaa, mutta edesauttaa johtajalta vaadittujen tärkeiden taitojen kehittymistä. Näitä ovat mielestäni mm. organisointikyky, arjen luovuus, terve itsekkyyden ottaminen sekä stressinhallintataidot.

Toisin kuin voisi kuvitella, löysin muuten punaisen villakangastakin. Sopii yhteen turkoosien vaunujen kanssa. Ja tarjoushintaan -50%. Tarttuipa mukaan vähän muutakin Hennesiltä, niistä myöhemmin. Tulossa siis lisää vaatteita myyntiin jatkossa… 😉

Tänään sattui taas outo tilanne. Menin lasten kanssa kahvilaan ja jätin piltit nukkumaan vaunuihin. Pöytääni oli matkaa n. 10 metriä, eikä kassalle päässyt vaunujen kanssa. Läheisissä pöydissä istui kolme nuorta miestä ja toisella puolella pari naista. Hieman kauempana istui myös yksinäinen mies.  Käänsin katseeni pois vaunuilta siksi aikaa, että näppäilin pankkikorttini tunnusluvun ja kas, kun katsoin takaisin, vieras ukko heijaili vauvojani kuin omiaan. Laskin kymmeneen, ja lähdin takaisin pöytääni. Treenasin mielessäni muutamia erittäin kärkevää lauseita, joilla aloittaa nuhtelu, mutta suunnitelmani vesittyi lopulta vain epäileväksi mulkoiluksi. Kun pääsin vaunujen luokse, mies tervehti minua ystävällisesti. Vastasin takaisin moi ja jossain mielenhäiriössä kiitin häntä avusta. Mies katsoi minua yhtä kummissaan, oli ilmeisesti itsekin ajatellut, että nyt tulee henkisesti pataan. Asiasta ei kuitenkaan puhuttu sen enempää, vaan mies alkoi kysellä niitä näitä kaksosten arjesta. (Yllättäen!)

Jostain kumman syystä päätin pitää tällä kertaa vierasta vaunun heiluttajaa ystävällisenä kanssaihmisenä, enkä ärsyttävänä tunkeilijana ja lapsipervona, joka hän yhtä hyvin saattoi olla. You never know. Aloimme jutella niitä näitä ja tilanne päättyi niin, että sujautin miehen matkaan käyntikorttini ja pyysin olemaan yhteydessä, kun tulee aika investoida firman nettisivuihin, joita hän mietti kahvikupposensa ääressä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kun mieheni tuli paikalle, en maininnut mitään, koska hänelle ei todellakaan ole ok, kun joku vieras räpelöi ilman lupaa meidän vaunuja. Kotona kerroin.

Onko teidän muiden mielestä ok, että joku vieras ihminen hyssyttelee teidän vauvojanne, kun käännätte selkänne? Miksi? Miksi ei?

Mikä ihmeen valo mun autossa AINA palaa?

Ella ja bisnesiskä

Hei, me levittäydytään! Onneksi oli sohvatilaa.

Lämpimät vaunuhuovat Sokokselta 14.95 e.

Loppuun yksi suosikkiartisteistani Diana Krall.

Mainokset
Tagged with: , , , , , ,
Kategoria(t): Arkista avautumista, Äitiydestä, Kaksosten arki, Kuvia elämästä, Lastenvaatteet ja muoti, Tien päällä ja reisussa, Tunteita ja tuoksuja
One comment on “Kaupungissa
  1. Kati sanoo:

    Primitiivinen puolustusvietti iskee täälläkin jos joku koskee mun lapsiin. Sen oon huomannut, et tupli hipelletään enemmän kuin yksiä, ja tuohon saa tottua. Silti oon vähän kylmä tai etäinen jos tyyppi on hiukankaan ärsyttävän oloinen, mut mummeleiden annan lätistä ja hyssytellä. Fiilispohjalta, kuten sullakin.

    Kirsi Pihan kirja varmaan joutais lainaan mulle, oon sata kertaa miettinyt sen lukevani, eikä saa aikaiseksi. Kirjastokin siirtyi kauas meidän lähinurkilta, joten on jäänyt lainaamiset.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tuplaäidin tervehdys!
Voiko yhteen elämään mahtua enempää tuplia: tuplatutkinnot tuplasti kesken, tuplataaperotytöt, tuplayrittäjyys, tuplaelämä ja tuplaniskavamma? Päärooleissa meidän perhe ja mun elämä, johon kuuluu vuonna 2011 syntyneet tuplatyttäret ja aviomies. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan! - Päivi

Anna sähköpostiosoitteesi tilataksesi tämän blogin ja vastaanottaaksesi ilmoituksia uusista artikkeleista tässä blogissa sähköpostin välityksellä.

Liity 11 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: