Ajatuksia elämäntapamuutoksesta


En ole turhaan kehunut Basson hoitopöytää, jonka tason alla on amme. Maksoi verkkokaupasta 90 euroa ja on ollut hintansa väärti. Tänään viimeksi työntelin sitä näppärästi vessasta kodinhoitohuoneeseen, kun jengi puski asuntonäyttöön. Sivukoteloihin mahtuu paljon tavaraa ja lisäksi on alaritilä. Myös turvavyölle on käyttö, sillä Iso-Iitaa ei voi jättää sekunniksikaan yksin. Kuten kuvasta näkyy, tuunasin isoon kylppäriin varsin toimivan vauvanhoitopisteen. Lisää niitä on sohvalla, makuuhuoneessa ja olkkarissa. Olennaista on kaikki tavarat (vaipait, wipesit, vanulaput, talouspaperi) käden ulottuvilla ilman, että joutuu irrottamaan silmiään tai otettaan vauvasta.

Kaverin lapsen kierähdettyä sekunnin murto-osassa pesukoneelta kaakelille olen tullut ylivarovaiseksi. Toiselle kaverille kävi sama onnettomuus ja lastenlääkäri oli vain todennut, että vauvojen yleisin haaveri on hoitopöydältä kierähtäminen maahan. Hyi kauheeta. 😦 en halua edes kuvitella, miten pieni pää hentoine kallonluineen iskeytyy kovaan lattiaan tai kaakeliin, niska retkahtaa ja lapsi pelästyy julmetusti. Täytyy laittaa Basso-pöydän alle joku vettä kestävä matto aivan varmuuden vuoksi.

Tänään pohdin, miten kaksosarki on on opettanut mulle järjestelmällisyyttä ja rutiininomaisuutta sovellettavaksi ilolla mäs siviilielämässä. Kun lapsia on kerralla enemmän kuin yksi, on tavarat, vaatteet, asiat ja paperit pakko pitää järjestyksessä tai tulee noutaja.

Ennen olen ollut melko suurpiirteinen ja toisinaan jopa leväperäinen ja yyberstressitön hälläväliä -tyyppi mutta murujen syntymän jälkeen terävöittänyt toimintaani tarkoituksella. Yksin ollessani edelleen heittelen vaatteita mihin sattuu, juon ylipäiväyksillistä maitoa, jätän lattiat kuivaamatta suihkun jälkeen, parkkeeraan auton lätäkköön, huudatan rokkia täysillä, kiroilen ja unohdan laittaa ovet kiinni perässäni.

Lasten kanssa toimin tietoisesti toisin, sillä liukastuminen kaakelille vauva sylissä tai itsensä sairaalakuntoon telominen pilaantuneella maidolla olisi järjenköyhyyttä ja aiheuttaisi ongelmia pikkuisille, jotka eivät voi päättää asioistaan itse. Mitä isommiksi lapset kasvaa, sitä lähemmäksi noiden kahden maailman on sulauduttava, koska pikkuiset ymmärtävät joka päivä yhäk enemmän ja oppivat mallista niin hyvät kuin huonotkin asenteet, toimintatavat ja käyttäytymismallit.

Siihen on turha tuudittautua, etteikö vauvat ymmärtäisi aikuisten toimintaa. Jo aivan pieni vauva erottaa äänensävyt ja iloiset ja surulliset kasvot, vaikka tajuaakin niiden merkityksen vasta kasvaessaan. Tästä samasta syystä opetan jo tässä vaiheessa lapsilleni sellaisia toimintatapoja, jotka toivon heidän sisäistävän kasvaessaan. Aina kun pullo on syöty, sanon: ”Ella/Sofia sanoo kiitos maidosta ja äiti sanoo ole hyvä”. Tai kun Ella saa raivarit, rauhoitan hänet ensin sylissä/tutilla/laululla ja vasta hieman myöhemmin tulee maito. Näin lapsi ei yhdistä huutamista ja maitoa toisiinsa automaattisesti, eikä vanhempakaan toivottavasti kuvittele, että huutamalla saa maitoa. Monet uskovat, ettei pieni lapsia tajua asioiden syy-seurauksia mutta kun ei voi olla täysin varma, miksi riskeeraisin? Ja koska olen kuitenkin vain erehtyväinen paskamutsi, niin välillä rikon omia sääntöjäni iloisesti mutta mitä sitten? Ei se ole hengenvakavaa, eikä se maailmaa kaada.

Toisinaan ajattelen vauva-arkea enemmän työelämään rinnastettavana ajanjaksona, enkä niinkään suurpiirteisenä ja leppoisana kotona lusmuiluna: vastuu tulee kantaa niin lapsista kuin itsestäänkin. Enää ei ole aivan sama, miten toimii, kun huollettavana on kaksi pientä ihmistaimea. Kotitöissä on osattava priorisoida, järjestää, järkeistää, aikatauluttaa, luoda kaikkiin arkisiin välttämättömyystoimintoihin rituaalinomaiset toimintatavat sekä ennen kaikkea pyrkiä ymmärtämään, kunnioittamaan ja kuuntelemaan myös muiden tarpeita. Muuten ei ehdi millään tehdä kaikkea kunnolla ja pysyä yhtäaikaa täysjärkisenä. Elämä on stressittömämpää, kun tietää, missä tarvittavat tavarat on, eikä tarvitse jatkuvasti etsiä kaikkea.

Sama pätee erilaisiin kodinkoneisiin kuten mikroon: on vain tiedettävä, että huoneen lämmöstä otettu pullomaito on sopivaa oltuaan täpöllä 18 sekuntia mutta jääkaappikylmään maitoon meneen 25 sekkaa. Ja mitä enemmän maitoa, sitä enemmän sekunteja. On tiedettävä, että Tutteli lämpiää yölampun lähellä syöttölämpöiseksi, eikä sitä tarvitse keikauttaa mikron kautta keskellä yötä. Pikkujuttuja, mutta ne mahdollistavat tehokkaat ja koko perheen mielenterveyttä edistävät yösyötöt, joista kirjoitin aikaisemmin. En mä mikään perfektionisti-suorittaja ole… 😉

Tätä kirjoittaessani Sofia on nukkunut kaksia tuntia. Emppu makaa mun polvilla kapalossa katsoen puoliunessa Nelosen toimintapätkää. Todella rauhoittavaa: tulta ja ammuksia. Onneksi hän ei ymmärrä, mitä katsoo. Empulle tuli edustanee iloisia kirkkaita värejä, ja on siksi niin kiehtovaa. Mikään muu ei saanut pikkuista hiljentymään, paitsi äidin polvet ja nähtävästi myös televisio. Melkoisia media-alan taimia, Elmeri ainakin.

Huomenna tulee uusi kodinhoitaja aamusta. Hieman askarruttaa jättää tytöt täysin vieraalle pariksi tunniksi, mutta minkäs teet. Pakko mennä fysioterapeutille vaihteeksi, ja mies painaa niska limassa duunissa. Lohdutan itseäni ajatuksella, että kodinhoitaja on perhetyön ammattilainen ja tein hänelle 4-sivuisen ohjeistuksen. Ja joskushan tämä olisi tullut kuitenkin eteen, joten miksei nyt?

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized
10 comments on “Ajatuksia elämäntapamuutoksesta
  1. Kati sanoo:

    Hei pakko taas kommentoida että mä NIIn tiedän ton maidonlämmitystouhun ja sekunnit mitä eri lämpöisille maidoille tehdään. Kahden kanssa vaan on pakko olla tarkka ja tehokas ja täsmällinen jos mielii nukkua. Ja todellakin tavarat paikoillaan, että ne löytää pimeessä yöllä syötöillä ja päivällä kiireessä 🙂

  2. onnipotkas sanoo:

    Just näin! Leväperseestäkin kuoriutuu pedantti… Pelottavaa. 😉

  3. Kati sanoo:

    Muutaman vuoden päästä sä voit sit ilmoittautua siihen sillä siistiks-ohjelman juontajatädiks 🙂 Mulle on käyny vähän silleen. Edesmennyt isä aina ihmetteli miten mä voin olla niin leväperäinen että tavarat on siellä täällä. Kääntyis kyllä haudassaan ellei ois tuhkattu, kun näkis tän meiningin nyt 😀 Matonhapsutkin suoristelen, pentele.

  4. Kati sanoo:

    Ai niin- mulla on vaan 2-sivuinen ohjenippu hoitajille. Onkohan sulla jotenkin isompi fontti tai riviväli?Ei vaan pysty oleen ohjeistamatta, vaikka yrittäis kuinka luottaa toisen ammattitaitoon. Nykyäänkään, vaikka meillä jo vähän väljyyttä aikataulujen tms. suhteen. Just hoitotäti nauroi että kyllä noi hereillä on komeesti klo 12 asti, kun olin teroittanut että ne nukahtaa klo 11 ruokapöytään eli ajoissa syömään. Wtf?miks ei kotona koskaan 😀

  5. Kati sanoo:

    No hei, loistavaa!Piti muuten kysyä käytkö Treella kraniosakraalissa (mä oon oppinut kirjoittaan sen noin). Mä kävin aiemmin kans-ihana hoitomuoto ja mulla oli ihana hoitaja. Tai terapeutti, mikä lie.

  6. onnipotkas sanoo:

    Joo, CST tai KST, molempia näkee. CST on kuulemma yhdistyksen virallisesti oikeaksi määrittelemä muoto. 😀

    Mä käy Treen Fysiatripalvelussa Penttisellä, joka on ainoa Suomessa retkahdusvammoihin/hermokudosvaurioihin ja CST:hen erikoistunut fysioterapeutti. 🙂 Tosi hyvä hoitomuoto mulle, kun mitkään kovaotteiset koskijat eivät sovi mulle. Missäs sä oot käynyt? Siellä teillä päin Pirjolla? 😀

  7. Kati sanoo:

    Oon käynyt Sipulikirkon vieressä Merjalla, teki aikoinaan KST:ta ja akupunktioo.

  8. onnipotkas sanoo:

    Juu, tiedän hänetkin. 🙂 valitettavasti tunnen lähes jokaisen tän seudun hoitajan, ku aikoinaan etsinjelppiä niskaan. Ja it löysin luojan kiitos Penttiset. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tuplaäidin tervehdys!
Voiko yhteen elämään mahtua enempää tuplia: tuplatutkinnot tuplasti kesken, tuplataaperotytöt, tuplayrittäjyys, tuplaelämä ja tuplaniskavamma? Päärooleissa meidän perhe ja mun elämä, johon kuuluu vuonna 2011 syntyneet tuplatyttäret ja aviomies. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan! - Päivi

Anna sähköpostiosoitteesi tilataksesi tämän blogin ja vastaanottaaksesi ilmoituksia uusista artikkeleista tässä blogissa sähköpostin välityksellä.

Liity 11 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: