Paskan määrä on vakio


Juuri kun elämä alkoi rullata mukavasti, äitee joutui tekeen lukkojarrutuksen kotikadulla kuudesta kympistä ja riks, raks, poks, ja niska ja pää menee jumiin. Koko kasvot ollut puutuneena kohta viikon ja paineen tunne päässä, nenässä ja kitalaessa. Silmissä vilkkuu tutusti salamat ja korvat huutaa kuin pillit. Eli tutut C0-C2 -nikamavälien hermotusongelmat. Kieltämättä ei ole ollut ikävä niitä. Kaikista pahinta on huimaus, sillä eihän tässä kunnossa uskalla lapsia kannella.

Eilen olin fyssarilla ekan kerran ja huomenna meen taas. Seuraavaksi ens maanantaina ja sitä seuraavana maanantaina… Kalliiks tulee mutta mitäpä sitä muuta tekis, kun yrittäis kaikkensa kuntoutuakseen nopeasti. Jossain välissä fysiatri piikittää myös C2-3 -hermojuuren. Toivottavasti ei elpyminen vie yhtä kauaa kuin viimeksi, kun kävi samanlainen lisähaaveri pari vuotta sitten. Päätä avattiin nelisen viikkoa ja 5 fyssarikertaa. Suhteellisen perseestä olla näin sensitiivinen tyyppi.

Nyt elämäntilanne on täysin toisenlainen, kun huolehdittavana on kaksi pientä lasta. Ei vain ole mahdollisuuksia olla kipeä. Onneksi mummu (mun äitini) on ollut täällä jelppaamassa ja on vielä seuraavan. Ollaan siis majoittauduttu anoppilaan tyhjään omakotitaloon, koska meidän pienessä kämpässä tulisi hulluksi. Asuntoa katsellaan koko ajan toisella silmällä.

Kyllä mummulla kiirettä pitää, kolme lasta hoidettavana, minä mukaan lukien. Aika vilkkaita nämä meidän neidit, joskin viihtyvät hyvin myös päiväunilla ja vähän myös keskenään. Yössä sentään nukutaan 6-7 tuntia tällä hetkellä! Hyvä niin. 😀

Vakavasti harkitsen jälleen au-pairin palkkaamista. Idea, josta jo kerran luovuin. Sama juttu imetyksen suhteen: asento on niin kamala, etten pysty siinä enää kauaa taiteilemaan, kun pää menee aivan jumiin ja huimaa jatkuvasti. Eikä tällä niskalla ole mitään asiaa kantaa näitä kahta 12/7, jahka saavat painoa lisää. Kun tuollainen pieni jarrutus tekee tällaista jälkeä, mitä tekee esimerkiksi kaatuvan tai putoavan lapsen syliin koppaaminen jatkuvasti?

Kyllä tähän arkeen apuja tarvitaan, etenkin kun ei ole itse täysin pelikunnossa. Ainahan voisi rääkätä itsensä hengiltä mutta kun ei siinäkään mitään järkeä ole. Lapset tarvitsevat pystyssä pysyvän äidin, joka jaksaa olla iloinen ja onnellinen.

Mainokset
Kategoria(t): Paskaäiti tilittää ja mokaa, Pelot ja uhkakuvat, Uncategorized
4 comments on “Paskan määrä on vakio
  1. Kati sanoo:

    Eikä!!Voi hemmetin kuustoista. Au-pairia olen kans harkinnut, mutta meille ei mahdu ketään. Vuokrataaks kimppaan nille kämppä 😀
    Mulla on ranteessa nivelpussin pullistuma joka oireilee aina välillä. Kumma juttu, mut oli tosi kipeä kun kaksoset oli pieniä, ja nyt kun ne painaa reiska 10kg /lapsi niin ei olekaan niin kipeä ollut käsi. Ehkä se, kun ei tarvi koko ajan kantaa, helpottaa. Mutta meillä kyllä kolhitaan mun päätä jatkuvasti, ja joutuu tekeen äkillisiä väistöliikkeitä kun lapset sylissä. Millään ei pysty varautumaan. Saako teidän kunnassa perhetyöntekijältä apua (kunnan palvelu, ainakin meidän kunnassa ihan perhetyön nimellä, voi olla myös lapsiperheiden kotipalvelu). Kandee kysellä?Mä muuten aina unohdan laittaa täpän tohon ”ilmoita uusista kommenteista”, eli jos jotain oot mun teksteihin kommentoinut niin tuskin olen saanut sitä..

    • onnipotkas sanoo:

      Moro!

      Vuokrataan vaan. 😉 Johonkin meidän ja teidän välille sijoituspiste.. Mistä päin sä muuten Kati oot? Laia vaikka privameiliä, jos siltä tuntuu. paivi.luomanen@gmail.com. jos teillä on jotain pieneksi jäänyttä vaatetta/tarviketta, voin ostaa pois. Tytöille ei enää 56 mahdu kuin hetken ja isoja vaatteita on vähemmän.

      Soittelinkin tänään kuntaan ja sieltä tulee ens viikolla kahdeksi pväksi apua. Lisäks on oma äiti koko viikon. Se on just niin hankala nyt, kun sain täydellisen kantamiskiellon muutamaks viikon. Kuinka senkin toteuttaa? Eihän näiden kanssa voi mitään tehdä. Oon jo vakavasti harkinnut, että alkaisin tehdä duunia kotoa ja palkkaisin tähän sit hoitajan vaikka 4 pväksi viikossa. Muuten ei talous kestä. Niska kestää staattisen istumisen kyllä muttei kantamista ja nostelua yhtään. Kyllähän se tästä taas elpyy mu voi mennä monta kuukauttakin. Onnettomuuden jälkeen meni nääs 2 vuotta… 😦

      No mut olipa hyvä, että käsi vaivaa enää! Se on ihan totta, että sit helpittaa, kun taaperot pysyy omilla koivilla tai edes istuu ja konttaa vähän. Vaikka sit tietty joutuu juokseen perässä, niin eipähän tartte rasittaa just tota vammakohtaa eli hartiaa! 🙂

  2. Kati sanoo:

    Ootko kysellyt sos.alan tai terv. alan oppilaitoksista harjoittelijaa?Mä kyselin, mut en saanu keväällä ketään. Tiedän, että hesassa on jopa tunkua kai tuplaperheisiin työharjoitteluun..Mut jatketaan yv:lla tätä pohtimista mistä apua arkeen 😀

  3. onnipotkas sanoo:

    Tää oli hyvä pointti. Vastasinkin sulle jo privana. 😀 Palaillaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tuplaäidin tervehdys!
Voiko yhteen elämään mahtua enempää tuplia: tuplatutkinnot tuplasti kesken, tuplataaperotytöt, tuplayrittäjyys, tuplaelämä ja tuplaniskavamma? Päärooleissa meidän perhe ja mun elämä, johon kuuluu vuonna 2011 syntyneet tuplatyttäret ja aviomies. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan! - Päivi

Anna sähköpostiosoitteesi tilataksesi tämän blogin ja vastaanottaaksesi ilmoituksia uusista artikkeleista tässä blogissa sähköpostin välityksellä.

Liity 11 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: