Rumba ja rituaalit


Aikamoinen rumba: ensin syödään, sit alkaa närästää (lue: koko rintakehä on tulessa), mitä hoidetaan lepäämällä kyljellään ja vetämällä mehujäätä ja kylmää vettä. Tämän jälkeen joutuu lähtemään vessaan ja alkaa närästää entistä enemmän, kun vagus-hermo on mekaanisessa rasituksessa pystyasennossa.

Tätä se sitten on koko illan mutta pakko ihmisen on syödä, kun sisällä kehittyy kaksi pikkuruista. Enää ei ole mitään väliä, mitä syö, koska jokainen suupala närästää jokatapauksessa. 😉

Lisäksi kylkeä pitää vaihtaa 15 minuutin välein, mikä tarkoittaa neljän tyynyn jatkuvaa puolen vaihtoa. Kanssanukkuja varmaan tykkää showsta… 😉 Tämä siksi, että vauvat ”valuu” kyljellään maatessa toiselle puolelle kroppaa ja alkavat kiskoa entistä enemmän rintakehän kalvoja ja lihaksia sivulle, jolloin närästys lisääntyy entisestään. 😀

Kuukausi on nyt menty ilman poikkeustakaan tällä syklillä välillä 19-24. Sit kun vihdoin saan unta, herään joka aamu 5.30 kuin nakutettuna – useimmiten ilman mitään syytä kuten vessahätää tai sitä samperin närästystä. Luojan kiitos närästys pysyy sit iltaan asti poissa, kunnes ranka väsähtää ja maha on täydempi.

Huolensa kullakin. Samaan hengenvetoon, kun kärsivällisyys rakoilee närästyksen kanssa, muistutan itseäni siitä, ettei mulla ole suonikohjuja eikä raskausarpia. Ja kilojakin on tullut vain 14. Ja mikä tärkeintä viikkoja on 34+3. ❤ ❤

Tänään mittasin huvikseni vatsan/vyötärönympäryksen: 108 cm. Millä ihmeellä se saadaan takaisin kuuteenviiteen, mitä se oli ennen odotusta? Tai edes seiskaviiteen? No, se on sen ajan murhe. Kenties imetys tekee tehtävänsä. Voi luoja sitäkin rumbaa… Mitenkähän niska sen kestää?

Mainokset
Tagged with:
Kategoria(t): Arkista avautumista, Odottajan arki, Sairastelu, Uncategorized
7 comments on “Rumba ja rituaalit
  1. Leena sanoo:

    Ohhoh, onpa kestävä iho sulla – mulle tuli raskausarpia pelkästä lantion levenemisestä nuoruusiällä…;)

    • onnipotkas sanoo:

      Niin mullekin tuli puntilla käymisestä, joten suuresti ihmettelen, mistä nyt puhaltaa… ehkä kalvovamma vaikuttaa myös ihon kollageeniominaisuuksiin? Tai siis vaikuttaakin… Mut parempi ehkä olla ruotimatta julkisesti, ettei mee loppukin maine… 😉 😀

  2. Tsemppiä närästyksen kanssa! Toivottavasti menee ohitse ajan kanssa synnytyksen jälkeen … Nim. Refluksikko

    • onnipotkas sanoo:

      Moro!

      Juu, ei ole hauska vaiva ja harmittaa, kun ihmiset, joita ei koskaa ole närästänyt, vähättelevät ongelmaa. Ehkä kuulostaa joo vähäpätöiseltä muttei todellakaan ole sitä. Lähipiirissä on pari ihmistä, joilla on mennyt koko kuviot aivan sekaisin, kun polttaa, sattuu ja ahdistaa välillä viikkokausia putkeen. toki elämäntaparemontti on heitä hieman auttanut. 🙂 Itsellään kun on tilapäistä/toisinaan ilmestyvää (ja fysioterapia/CST) auttaa, niin en osaa edes kuvitella, kuinka raskasta se olisi kuukausia jatkuessaan!

      – P

  3. Hienoa että ajoittaista!

    Minä en kyllä kuuna päivänä uskonut tällaiseen ”painajaiseen” joutuvani pienen flunssan myötä — mutta 6 v mennään!! Elämäntaparemontti tehty mutta se auttaa valitettavasti vaan sen tietyn prosenttimäärän tähän krooniseen versioon 😦

    Refluksitautia sairastaville on perustettu tuo Suomen Refluksin sivusto http://www.refluksi.fi (pari sataa sivua tietoa taudista, kymmenistä oireista ym – ja aktiivinen keskustelupalstakin …) pari vuotta sitten – just sen takia että tämä tauti ei ole oikein kunnolla vielä yleisön tiedossa ja ”arvostuksessa”… Yhdistystähän tässä vuosien myötä olisi tarkoitus aikaan saada tänne Tampereelle…

    Voimia ja tsemppiä synnytykseen!!! Hienoa saada kotiin kaksi nyyttiä samanaikaisesti 🙂

    • onnipotkas sanoo:

      Moro!

      Hieno homma, että tietoa tulee jaettua ja vertaistukea on tarjolla. 🙂 Itse törmäsin tuohon samaan niskan retkahdusvamman kanssa ja pistimme sitä varten vertaistuki- ja infofoorumin pystyyn: http://p3.foorumi.info/niskavamma. On ollut ilo huomata, kuinka moni saa palstalta apua, tukea ja motivaatio oman raskaan tiensä taittamiseen ja kuinka rekanneiden määrä ja viestien määrä on kasvanut valtavalla vauhdilla viimeisinä kuukausina. Itse olen sitä mieltä, että aina kun on kyse ns. romukoppadiagnoosista, jota terveydenhuollon ammattilaiset tai kliininen lääketiede ei pysty/osaa/halua hoitaa, kertautuu vertaistuen merkitys monella tavalla. Puolet voittoa on jo se, että joku ottaa vaivat vakavasti ja ymmärtää. Ja kyllä kaikki vinkit muutenkin ovat tervetulleita. Itse jaan surutta eteenpäin kaiken sen, mikä vähänkin on minua auttanut, ja jos pystyy niistä jotain jalostamaan, hyvä näin. 🙂

      Uteliaisuudesta: oliko sulla kauhea yskä/hengenahdistusta flunssan ohessa ja rintakehä totaalisen jumissa silloin, kun tuo vaiva puhkesi?

      – P

    • onnipotkas sanoo:

      Kiitos myötäelämisestä! Se on valtava voimavara, että ihmiset tsemppaa ja tarjoaa onnellisia ajatuksia matkalle. Jännittää, jännittää… 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tuplaäidin tervehdys!
Voiko yhteen elämään mahtua enempää tuplia: tuplatutkinnot tuplasti kesken, tuplataaperotytöt, tuplayrittäjyys, tuplaelämä ja tuplaniskavamma? Päärooleissa meidän perhe ja mun elämä, johon kuuluu vuonna 2011 syntyneet tuplatyttäret ja aviomies. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan! - Päivi

Anna sähköpostiosoitteesi tilataksesi tämän blogin ja vastaanottaaksesi ilmoituksia uusista artikkeleista tässä blogissa sähköpostin välityksellä.

Liity 11 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: