Idioottikuski


Minä ajan yksisuuntaista kaksikaistaista Tuomiokirkonkatua. Suuntana on Mäkin kulma ja tarkoituksenani pysäköidä kadun päähän viimeiselle vasemmalla puolella olevalle parkkipaikalle, josta on juuri lähdössä prätkä pois. Ihmettelen, kun joku jossain tööttää ja vilkuttelee valojaan, kun käännän autoa parkkiin.

Sammutettuani moottorin, ikkunaan koputtaa nuori kloppi.
– Aiotko jättää autosi siihen?
Vastaan, että aion, koska tässä on parkkipaikka.
– Mä oon odottanut sitä paikkaa kaksi minuuttia. Et voi jättää sitä siihen, mies alkaa sönkätä.

Minä:
– Olet odottanut missä?!! Anteeksi, en ymmärrä yhtään pointtiasi.

Kloppi:
– No, tossa oikealla kaistalla ja jalkakäytävällä.

Vilkaisen taustapeiliin ja näen toisella puolella tietä, puoliksi jalkakäytävällä ja myös pysäköintikieltoalueella punaisen kaaran, jolla on vinkka päällä OIKEALLE (ei edes vasemmalle).

Minä:
– Sä oot väärällä puolella katua vinkka väärään suuntaan. Ethän sä voi olettaa, että ihmiset ymmärtävät sun tätä paikkaa venaavan. Ja sitä paitsi näihin ei voi tehdä varauksia.

Mies:
– No mut etkö sä kuullut, kun mä tööttäilin ja kaikkee?

Minä:
– Juu, kuulin – ja koko Tampere kuuli – kun huudatit torvees. Ajattelin, että oot näitä liikenteen sekopäitä, joilla ei ole mitään hajua säännöistä, jotka meitä koskee mutta en mä nyt jumalauta voinut kuvitella, että aiot kääntyä yksisuuntaisen kadun oikealta puolelta vasemmalle parkkiin, kun vinkkakin näytti oikealle. Mä jätän tän tähän, on tää kaupunki täynnä paikkoja.

Kaveri kävelee takaisin omalle autolleen, ja minä nousen autosta ja kyytiläiseni alkaa nousee autosta. Yhtäkkiä sama jankutus alkaa uudestaan kauempaa, nyt asteen verran kovemmalla äänellä.

Mies:
– Aiotko sä idiootti todella jättää sen autos siihen, kloppi huutaa toiselta puolelta tietä.

– Jep, edelleen, vastaan hänelle ja keräilen kamojani kasaan poistuakseni autolta.
Viimeistään tässä vaiheessa ois pitänyt ymmärtää kunnioittaa raskaana olevaa naista, jolla on niskatuki kaulassa. Mutta kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.

Mies:
– ei kannata jättää. Sun pitää tietää riskit.

Minä:
– Mitkä vitun riskit? Uhkailetko sä mua?

(hiljaisuus, kloppi kattelee kenkiä ja sytyttää röökin)

Jatkan:
– Mä en ollenkaan pidä tuosta sun käytöksestä ja siitä, että sä uhkailet mua tai mun omaisuutta.

Tässä vaiheessa kundi pyytää anteeksi, mutta olen jo niin vitun suivaantunut, että näen mielessäni pelkkää tulta ja tappuraa. Vain se, että olin mieheni suht arvokkaalla autolla liikkeellä, sai mut nousemaan takas sisään ja ajamaan kaarani pois. Kaverit näytti todellakin siltä, että palatessani mua ois odottanut viillellyt renkaat ja mädäntynyt lohi pakoputkessa.

Huudan vielä oven raosta kundille, että pitää tunkkinsa ja totean, että ainoa syy, miksi siirrän autoni pois meidän toimiston varatulle paikalle, on se, etten ole auton omistajana, enkä halua hänen kaltaistensa idioottien tekevän mitään pahaa vieraan omaisuudelle.

Tämän jälkeen otan idioottiautosta kuvan ja rekisterinumeron ylös niin, ettei sitä voi olla huomaamatta. Siinähän miettivät, mihin niitä tulen käyttämään.

Peruuttaessani pois paikalta ja odottaessani liikennevaloissa kääntymistä vasemmalle näen takanani vasemmalla kaistalla uuden paikan ottajan, jolla on vinkka päällä ja joka tunkee nokkaansa jo ko. paikalle. Mutta mitä tekee tämän idioottikuskin kaveri tien toisella puolella? Juoksee autovilinän läpi parkkipaikalle, levittää kätensä ja pistää röökiksi ruudussa, että tämä toinen innokas joutuisi peruuttamaaan osittain ruutuun jo laittamansa auton pois. Valitettavasti valot vaihtui, enkä päässyt enää todistamaan, miten tilanne kehittyi tästä eteenpäin. Illalla tosin idioottikuskin auto oli parkissa siinä paikalla, eli kai hän oli jotenkin onnistunut paikan varauksessa.

Ei taivas sentään, millaisia ihmisiä tää maailma päällään kantaa. Onneksi on auton tiedot ylhäällä, jos kaveri nyt joskus keksii jonkun jälkikoston meidän autolle. Niin säälittävää, ettei mitää rajaa.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized
2 comments on “Idioottikuski
  1. Jaana sanoo:

    Tumpsahdin tänne niskafoorumista, olen uusi lukija ja on ihan pakko kommentoida tätä. Tää on niin jokapäiväistä aina kun käväisen Hesassa. Kerran menin autolleni parkkihalliin ja ladattuani ostokset autoon istahdin kuskin paikalle ja huokaisin pitkään. Meinasin syödä yhden suklaapatukan ennen kuin lähtisin ajamaan, koska reissu oli aika uuvuttava. Aika pian minunkin ikkunaani koputettiin, keski-ikäinen nainen huusi naama punaisena, etkö aio lähteä, ei täällä saa koko päivää istuskella. Minun autoni oli näet ihan siinä oven vieressä. Tokaisin sille, että sähän et mua määräile ja piruuttanikaan en heti lähtenyt ja sivusilmällä näin jotain kansainvälisiä käsimerkkejä. Naureskelin vain itsekseni. Todella säälittävää.

    • onnipotkas sanoo:

      Moi Jaana ja tervetulemas! 🙂

      Hieman erikoista kansaa tämäntyyppiset autoilijat. Taisi olla pinna kireällä tuolla sullekin raivonneella tyypillä. Uskomatonta käytöstä. Ei oikein tiedä, pitäiskö olla vihainen vai nauraa.

      Piru sisälläni käski jättää auton parkkiruutuun, mutta itsesuojeluvaisto ja miehen omaisuuden kunnioittaminen sai nöyrtymään – onneksi. Oli nimittäin sen näköistä porukkaa, ettei voi mennä takuuseen, mitä olisivat keksineet.

      Ja jotkut tuntuu olevan niin sekaisin, että ottavat selville omistajan osoitteen ja alkavat hiippailla takapihoilla tai käyvät muuten vaan rikkomassa autosta jotain. tätäkin on koettu!

      Vuosia sitten puolestaan jarrutin valoristeykseen hieman reippaammin, ja puskurissa roikkunut autoilija meinas tietty tusauttaa perään. No, seuraavissa valoissa, joissa jouduin taas pysähtymään, autosta nousi vihainen nuori mies, joka potkas mun peilin irti ja heitti sen metsään… Harmittaa, kun en saanut rekkaria ylös järkytykseltäni. Ovet sentään tajusin pistää lukkoon, kun sivusilmällä näin hahmon lähestyvän autoa.

      Ihmeelliseksi on mennyt. Kärsivällisyys nolla ja mitä tahansa voi kuvitella tekevänsä oman edun nimissä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tuplaäidin tervehdys!
Voiko yhteen elämään mahtua enempää tuplia: tuplatutkinnot tuplasti kesken, tuplataaperotytöt, tuplayrittäjyys, tuplaelämä ja tuplaniskavamma? Päärooleissa meidän perhe ja mun elämä, johon kuuluu vuonna 2011 syntyneet tuplatyttäret ja aviomies. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan! - Päivi

Anna sähköpostiosoitteesi tilataksesi tämän blogin ja vastaanottaaksesi ilmoituksia uusista artikkeleista tässä blogissa sähköpostin välityksellä.

Liity 11 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: