Investointeja itseensä eli ”äitiysvaatteita”


Lähdin ostamaan jättinännien jättikokoisia jättisuojia läheisestä mammakaupasta mutta yllättäen päädyin Seppälään. Oikeastaan osasin ennustaa tämän tapahtumien kulun jo etukäteen, sillä Seppälä on matkalla äitiystarvikekauppaan. Johonkin oli pakko päästä, ettei pää hajoa. Nyt kun autokin on melkein kunnossa (lue: aika huoltoon varattu) ja lonkat lepäämisestä hieman parempana, sallin itselleni pikapiipahduksen kaupoille. Mitäpä sitä muutakaan tekis, kuin viihdyttäis itseään lyllertämällä kaupoilla. Tyypillisesti en edes osta mitään, korkeintaan mehujäätä tai jokusen vauvanvaatteen. Hulluksi tulee muuten, jossei mihinkään lähde käymään – painakoot etureppu kuinka paljon tahansa.

Seppälässä sattui olemaan Osta 3 maksa 2 -päivät (koskien kaikkia tuotteita), joten kolme sekä äitiysaikana että hope so sen jälkeen palvelevaa mekkoa tarttui mukaan sovittamatta. Ja mies sai t-paitoja, koska vanhat kuulemma repeävät kainaloista. Oiskohan hillittömällä punttiohjelmalla ja semiväkivaltaisella pukemistyylillä osuutta repeämiseen….?

Näillä hamosilla minä pärjätään synnytykseen asti ja vielä pitkälti sen jälkeenkin. En uskaltanut testata mekkosia liikkeessä, koska en viitsi aiheuttaa kanssasovittajille traumoja puuskutuksella ja hikoilullani. Kotona kuitenkin totesin, etteivät näyttäneet ollenkaan niin pahoilta, mitä olin kuvitellut. Ajattelisin, että mekot menisi tällä masukilla kategoriaan tunika, josta näkyy hanuri, mutta ei.

Jumalalle kiitos sille, joka on keksinyt korkeat rypytetyt vyötäröt, säädettävät olkainnöyrit sekä legginssit ja pillifarkut. Etenkin viimeiset on taivaanlahja raskaana olevalle, koska niiden kanssa voi mätsätä mitä vaan pitkiä paitoja ja vetskarin/napit voi jättää SI-nivelvyön kanssa yhteispuettuna auki niin alas, kun vain häpyä riittää. Ja häpy riittää on siis sanonta pohjoisesta ja se tarkoittaa ”olla kanttia, kehdata”. Eli nyt ei puhuta THE Hävystä, vaikka jättinännit sun muut odotukseen liittyvät ruumiin ulokkeet ja osaset ovat postauksissani tihenevästi esiintyneet. Mutta minkäs teet, kun ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla törmäät jättinänneihisi ja totuus tulevasta elämästä lypsykoneena alkaa hiljalleen valjeta.

Jep, hamoset oli kivoja… Jokohan se miekkonen kohta tulis kotiin? Jääkaapissa odottaa jätskiä ja mansikoita.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tuplaäidin tervehdys!
Voiko yhteen elämään mahtua enempää tuplia: tuplatutkinnot tuplasti kesken, tuplataaperotytöt, tuplayrittäjyys, tuplaelämä ja tuplaniskavamma? Päärooleissa meidän perhe ja mun elämä, johon kuuluu vuonna 2011 syntyneet tuplatyttäret ja aviomies. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan! - Päivi

Anna sähköpostiosoitteesi tilataksesi tämän blogin ja vastaanottaaksesi ilmoituksia uusista artikkeleista tässä blogissa sähköpostin välityksellä.

Liity 11 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: