Palstan parhaat


Hassua lukea Helistimen synnytys-ketjua, kun osa kysymyksistä on luokkaa:
– Miten mieheni pärjää osastolla, kun isille ei anneta ruokaa sairaalassa?
– Onko todella niin, ettei pääovien eteen saa ajaa autolla vaan äiti joutuu kävelemään 500 metriä? En pysty siihen, vaan tuuperrun matkalla.

Tulee väistämättä mieleen, että kysymykset ovat trolleja tai kysyjät muuten vaan uusavuttomia. Mutta sitten taas muistan, kuinka maailma on täynnä ihmisiä, joiden tyyliin kuuluu jatkuva epävarmuus ja täydellinen kyvyttömyys hallita tilanteita, jotka vähänkin rutiineista poikkeavat. Aikamoista.

Ja mitenkään en halua kenenkään huolta vähätellä mutta itselleen on jotenkin niin itsestäänselvää, että ensimmäinen ongelma ratkeaa esimerkiksi ottamalla eväät mukaan (tai käymällä vaikka Mäkissä välillä;) ja ovien eteen varmasti voi ajaa, kun ajaa vaan. Siinä vaiheessa, kun jalat ei kannata melkein kaikki on sallittua.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tuplaäidin tervehdys!
Voiko yhteen elämään mahtua enempää tuplia: tuplatutkinnot tuplasti kesken, tuplataaperotytöt, tuplayrittäjyys, tuplaelämä ja tuplaniskavamma? Päärooleissa meidän perhe ja mun elämä, johon kuuluu vuonna 2011 syntyneet tuplatyttäret ja aviomies. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan! - Päivi

Anna sähköpostiosoitteesi tilataksesi tämän blogin ja vastaanottaaksesi ilmoituksia uusista artikkeleista tässä blogissa sähköpostin välityksellä.

Liity 11 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: