Vahvoja ovat!


Vauvat ne vahvistuu joka päivä! Ero on tosi merkittävä esimerkiksi viikkoon 18. Aivan kuin eri tyyppejä. Potkut on selkeät ja napakat ja nyt nää kaks kaveria pystyy erottamaan liikkeiden perusteella selvästi. Toinen potkii toiseen kylkeen ja toinen sinne toiseen.Liikkeet tulee rytmisestä sarjoissa. Välillä on monta tuntia rauhallista ja sit alkaa jytke. Heti kun iskä laittaa käden mahalle, he rauhoittuvat.

Tänään käytiin kommuunin ja iskän kanssa katsemassa iskän tulevaa työpaikkaa eli lentokentällä. Tai ei se iskä siellä kentällä vietä aikaa mut lähtee ja saapuu sinne säännöllisesti. Toivottavasti kuulo oli jo sen verran kehittynyt, että aistivat suihkumoottorin vahvan ulinan. 😉 😉 Ainakin potkivat pirusti! Ostettiin matkalta salaatit mukaan ja mussutettiin ne kentän laidalla. Aurinko paistoi tosi nätisti, ja oli todella keväiset fiilikset. Samalla piti hakea marjoja mökiltä pakkasesta mutta kappas ne jäi, vaikka ohi ajettiin. Kaupassa sentään muistettiin käydä.

Ostin ekaa kertaa 3 vuoteen ripsivärin, jihaa! 😉 Ja niitä ihania alushousuja, jotka ei purista mistään… Ja pari L-kokoista halpis t-paitaa, joita itsepetoksen hengessä en aio pitää synnytyksen jälkeen. Kesävaatevarasto menee aika lailla uusiksi. Normimittaiset topit jää napapaidoiksi ja hameet ja mekot ei mene kiinni. Vaan pitkät t-paidat, tuubitopit ja äitiyshousut menee jalkaan. Eilen kävin kaverin vaakalla ja totesin, että 70 kg:a on mennyt rikki. Olin kyllä just syönyt ja kengät oli jalassa, että ei se ihan oikeaa kuvaa antanut. Mutta ens viikolla sit.

Ystävällä on ihana hollanninpaimenkoira. Todella hyvin koulutettu pelastaja ja suojelijaa. Kantaa kaverin kassit, nostaa maasta pudonneet esineet ja tekee mitä vaan, mjitä opetetaan. Totesin, että sellainen munkin pitää hommata ja jaksaa kouluttaa. Siitä on valtavasti apua, kun opettaa sen vahtimaan lapsia tai nostelemaan pudonneita tavaroita. Etenkin nyt kun ei taivu mihinkään, koirasta ois ollut suunnaton apu. 🙂

Lonkat on olleet vähän paremmat, kun viitsin pötköttää koko viikon. Vain perjantaina olin paltsussa. Ens viikolla ois vielä yks työmatka mutta sitä täytyy sit katsoa lähempänä, uskaltaako lähteä vai ei. Sit sen jälkeen saakin matkat jäädä ja keskityn vaan viemään raskauden vähintään sinne viikolle 39.

Mainokset
Tagged with: , , , , , ,
Kategoria(t): Helpottavat ergonomiaratkaisut, Odottajan arki, Pelot ja uhkakuvat, RV 19-22, Tunteita ja tuoksuja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tuplaäidin tervehdys!
Voiko yhteen elämään mahtua enempää tuplia: tuplatutkinnot tuplasti kesken, tuplataaperotytöt, tuplayrittäjyys, tuplaelämä ja tuplaniskavamma? Päärooleissa meidän perhe ja mun elämä, johon kuuluu vuonna 2011 syntyneet tuplatyttäret ja aviomies. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan! - Päivi

Anna sähköpostiosoitteesi tilataksesi tämän blogin ja vastaanottaaksesi ilmoituksia uusista artikkeleista tässä blogissa sähköpostin välityksellä.

Liity 11 muun seuraajan joukkoon

Suosituimmat artikkelit & sivut
%d bloggers like this: