Suutarin lapsilla ei ole kenkiä?


Pyydän jo etukäteen anteeksi, että joku vetää herneet nenään tästä mielipiteestä. Mutta niinhän se on kaikissa asioissa, koskaan ei löydy yhtä yhteistä mielipidettä, eikä ole tarvekaan. Sallittakoon mielipiteen ja ajatusten vapaus vapaassa Suomessamme, eikö?

Lasten kengät ja niiden surkea laatu on mietittänyt meikäläistä vuosia ennen omaa raskautta. Aihe on sinänsä ollut läheinen, koska olen toiminut ammattimallina yli 10 vuotta ja nähnyt kuvaustilanteissa reilusti myös lasten jalkineita. Etenkin aivan pieninpien jo pystyssä liikkuvien taaperoiden kenkävalikoimat ainakin Suomessa ovat tosi surkeat. Kaiken maailman tossua ja matalapohjaista nilkasta löysää hiihdintä kyllä löytyy mutta tukevalestisen ja tyylikkään trendikengän löytäminen ei ole yhä helppoa. Ja mitä enemmän erityisvaatimuksia esimerkiksi säänkestävyyden tai väriin suhteen ilmenee, sitä hankalammaksi menee.

Miksi ihmeessä lapsille ostetaan HM:n 5 euron nirunarusandaaleita kesäkengiksi? Siis muusta syystä kuin tuon hinnan takia? Miksi eskari-ikäiset pitävät korkokenkiä tai junnutreeneissa vedetään niillä 12 vuotta vanjoilla littaan astutuilla lenkkareilla/nappiksilla/piikkareilla, joita neljä vanhempaa sisarusta on käyttänyt ensin? Vähän käytetyissä ei ole mitään ongelmaa mutta puhkikulutetut eivät tue nilkkaa ja jalkaholvia ja lisäävät myös erilaisten venähdysten ja revähdysten riskiä.

Tai vielä pahempaa, miksi treenaus pohjattomilla ja lestittömillä hippitennareilla sallitaan? Entä miksi uimahalli- ja talvikengiksi ostetaan sileäpohjaisia liukkaita jalkineita? Aina ei ole kyse rahasta. Ei etenkään nykymaailmassa, jossa tuntuu, että lapsi on monen perheen kulutuskohde nro 1. Käykö selitykseksi tiedon puute, ymmärtämättömyys tai pelko kiukuttelusta? Niin, onhan se helpompaa antaa lapsen laittaa juuri sellaiset popot, mitä hän haluaa mutta pitkällä tähtäimellä moni lapsi kiittää vanhempia, jotka ovat panostaneet heidän jalkineisiin nuorempana. Minä ainakin kiitän! Kiitos äiti ja isä.

Ja kyllä, edellisessä postauksessa hehkuttamiini lituskapohjaisiin tennareihin tulee hyvät pohjalliset, mikäli lapseni niillä aikovat kävellä.

Advertisements
Tagged with: , ,
Kategoria(t): Odottajan arki, RV 15-18, Tarvikeostoksilla, Tunteita ja tuoksuja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tuplaäidin tervehdys!
Voiko yhteen elämään mahtua enempää tuplia: tuplatutkinnot tuplasti kesken, tuplataaperotytöt, tuplayrittäjyys, tuplaelämä ja tuplaniskavamma? Päärooleissa meidän perhe ja mun elämä, johon kuuluu vuonna 2011 syntyneet tuplatyttäret ja aviomies. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan! - Päivi

Anna sähköpostiosoitteesi tilataksesi tämän blogin ja vastaanottaaksesi ilmoituksia uusista artikkeleista tässä blogissa sähköpostin välityksellä.

Liity 11 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: